Michelle päätti opiskella Yhdysvalloissa

Michelle päätti opiskella Yhdysvalloissa

Nimeni on Michelle ja olen kotoisin Alankomaista. Vietän vaihtovuotta Amerikassa paikassa nimeltä American Fork, Utah.

Asuminen isäntäperheessä

Pidän todella paljon isäntäperheestäni, ja he tekevät kokemuksestani Amerikassa ehdottomasti vielä paremman. Meillä on paljon samoja kiinnostuksen kohteita, kuten jalkapallo, urheilu ja leipominen. Käyn paljon host-siskojeni jalkapallo-otteluissa ja autan host-isääni hänen jalkapallojoukkueidensa valmentamisessa.

Olen tehnyt upeita asioita isäntäperheeni kanssa. Olemme käyneet vuorilla, yliopistojalkapallo-ottelussa, Utahin temppeleissä, joulukonserteissa ja jouluvaloesityksessä.

Se ei todellakaan ole samanlaista elämää kuin mihin olen tottunut Alankomaissa, koska minulla on kaksi sisarusta ja Amerikassa minulla on viisi isäntäperheen sisarusta. Alankomaissa olen nuorin ja Amerikassa olen vanhin. Se on iso ero, ja siihen sopeutuminen vei jonkin aikaa, mutta nyt pidän siitä todella paljon ja he ovat minulle kuin toinen perhe.

Koulu isäntämaassani

Koulu, jossa opiskelen, on isompi kuin mihin olin tottunut, joten ensimmäisinä viikkoina oli joskus vaikea löytää luokkiani. Sain koulusta hyviä ystäviä ja tutustuin myös muihin vaihto-opiskelijoihin, mikä auttaa, koska heille voi puhua, jos on jotain asiaa, ja he voivat samaistua asioihin eri tavalla kuin amerikkalaiset. Joka kuukausi meillä on vaihto-opiskelijoiden ja amerikkalaisten opiskelijoiden lounastapaaminen, ja silloin kuulemme muiden vaihto-opiskelijoiden tarinoita, ja se on todella hauskaa.

Olen osallistunut ensimmäiseen amerikkalaiseen jalkapallo-otteluun koulussani, ja se oli mahtava ja hieno kokemus. Opettajat ovat kaikki hyvin kiinnostuneita tarinastani ja siitä, mitä mieltä olen Amerikasta ja Utahista. He kyselevät paljon näkemyksiäni, enkä ole tottunut siihen kotimaassani, mutta pidän siitä.

Kiitospäivä

Alankomaissa ei vietetä kiitospäivää, joten tämä oli ensimmäinen kerta, kun vietin kiitospäivää. Menimme host-äitini perheen luokse, ja olin yllättynyt siitä, miten paljon ihmisiä siellä oli. Siellä oli jotain 30 ihmistä, joten siellä oli todella hulinaa. Söin ensimmäistä kertaa kalkkunaa ja tykkäsin siitä. Syömisen jälkeen pelasimme koripalloa, se on jotain, mitä he tekevät kiitospäivänä, he harrastavat urheilua, kuten koripalloa tai jalkapalloa. Päivän aikana tarjolla oli paljon piirakkaa ja myös kurpitsapiirakkaa, enkä edes tiennyt miltä kurpitsa maistui, mutta se oli todella hyvää. Päivä oli tosi mukava ja oli ikimuistoista kokea kiitospäivä.

Erityisiä asioita, joita olen tehnyt Amerikassa

Kävin vaihto-oppilas ystäväni kanssa huvipuistossa Lagoonissa. Se oli yksi vaihtokokemukseni parhaista päivistä. En oikeastaan tykännyt mennä vuoristorataan, mutta ylitin itseni ja sen jälkeen uskalsin mennä kaikkiin muihinkin laitteisiin, se oli mahtava kokemus kaiken kaikkian.

Liityin täällä myös jalkapallojoukkueeseen. Se on harrastetasolla pelaava joukkue. Tykkäsin todella pelata tiimissä kesän ajan ja odotan innolla, että pääsen pelaamaan joukkeeni kanssa jälleen uuden kauden huhtikuussa. Suosittelen liittymään urheilujoukkueeseen tai johonkin vastaavaan, jotta voi saada lisää uusia ystäviä ja kivaa tekemistä koulun jälkeen.

Lue lisää

Ada opiskeli Yhdysvalloissa

Ada opiskeli Yhdysvalloissa

Suomalainen Ada viettää vaihto-opiskelua Arizonassa, Yhdysvalloissa.

Hei! Terveisiä aurinkoisesta Arizonasta

Olin haaveillut vaihtovuodesta jo vuosia ja 3 kuukautta sitten unelmani toteutui vihdoin pitkän odottelun jälkeen. Muutin Arizonaan! Täällä on ollut todella kuuma (yli 100°F/38°C), mutta nyt alkaa olla viileämpää ja rakastan tätä säätä aivan valtavasti!

Kaikki sanovat, että vaihtovuosi on vuoristorataa ja se ei voisi olla enempää totta… Viimeisen kolmen kuukauden aikana olen kokenut asioita, joita en olisi ikinä uskonut kokevani. Olen tavannut niin monia mahtavia ihmisiä eri puolilta maailmaa ja oppinut niin monista kulttuureista. Vaikka elän unelmaani, minulla on huonoja päiviä, ja se on täysin normaalia. Halusin kuitenkin puhua asiasta, jonka kanssa kamppailin ensimmäiset kaksi kuukautta: koti-ikävästä.

En ole koskaan ennen tuntenut koti-ikävää. Olen matkustanut paljon ilman vanhempiani, ja olen aina sopeutunut muutoksiin nopeasti. Ennen tänne tuloa olin niin innoissani siitä, että vihdoin aloitan vaihtovuoden ja koti-ikävä oli pienin huolenaiheeni. En koskaan ajatellut, että minulla olisi koti-ikävä. Aloin tuntea koti-ikävää toisena päivänä täällä. Voitko uskoa sitä? Sen pitäisi olla "kuherruskuukausivaihe"; olet vihdoin aloittanut vaihtovuotesi ja kaikki on täydellistä. En todellakaan tiedä, miksi minulla oli niin kova koti-ikävä toisesta päivästä lähtien. Minulla ei ollut "mitään syytä" tuntea koti-ikävää. Vaihtovuoden ensimmäiset kaksi kuukautta tunsin koti-ikävää lähes joka ikinen päivä. Tunne oli outo. Halusin kotiin, mutta en halunnut luovuttaa ja lähteä Amerikasta.

Päätin, etten anna periksi, ja nyt jaan parhaita vinkkejäni koti-ikävästä selviytymiseen:

  1. Liity vaihto-opiskelijoiden ryhmäkeskusteluihin. Voit löytää muita vaihto-opiskelijoita sosiaalisesta mediasta. Lähetä heille tekstiviesti ja luo/liity ryhmään, jossa voit jakaa ajatuksiasi, huoliasi ja iloasi muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa. Usko minua, et ole ainoa, joka kamppailee koti-ikävän (tai muiden ongelmien) kanssa.
  2. Tee valokuva/videoalbumi kotikuvista. Koti-ikävässä ollessani yritin välttää jokapäiväistä yhteydenpitoa perheeseeni ja ystäviini kotona. Sen sijaan, että olisin puhunut heille, loin valokuva-albumin, joka oli täynnä videoita ja kuvia kotoa.
  3. Pyydä perhettäsi ja ystäviäsi kirjoittamaan sinulle kirjeitä. Ystäväni ja perheeni kirjoittivat minulle kirjeitä, joita luen edelleen, kun minulla on huono päivä. Jopa sen jälkeen, kun olen lukenut ne useita kertoja, ne saavat minut yhä voimaan paremmin!
  4. Kuulet tämän varmaan usein, mutta se on totta: Pidä itsesi kiireisenä!!! Ja kun sanon tämän, haluan selventää, että on täysin normaalia haluta olla yksin, kun on koti-ikävä tai huono päivä. Mutta älä jää huoneeseesi liikaa. Pyydä host-vanhempia lähtemään kanssasi ruokakauppaan, käymään kävelyllä, kokeilemaan uutta urheilulajia, pyydä jotakuta hengailemaan, kokkaamaan jotain tai mene vain istumaan olohuoneeseen.

Koti-ikävä on tunne, jonka lähes jokainen vaihto-oppilas tuntee jossain vaiheessa. Sanoisin, että se on osa kokemusta. Muista: et ole yksin. Joka kerta, kun tunnet koti-ikävää, opit itsestäsi enemmän ja sinusta tulee vahvempi ihminen!

Lue lisää

Clémence opiskeli lukiossa Yhdysvalloissa

Clémence opiskeli lukiossa Yhdysvalloissa

Clémence Sveitsistä oli vaihdossa Nebraskassa, Yhdysvalloissa.

Unelmoin pienestä pitäen siitä, että pääsisin Yhdysvaltoihin. Kun olin kymmenvuotias, veljeni vietti lukiovuoden vaihto-oppilaana, ja hänen videoitaan katsellessani halusin kokea saman!

Niinpä viime vuonna lähdin kotikaupungistani Nebraskaan ja aloitin 10 kuukauden seikkailun – suurimman unelmani ja varmasti elämäni parhaan vuoden.

Millaista oli asua isäntäperheessä?

Aluksi minusta tuntui aika vaikealta asua isäntäperheeni kanssa. He olivat vain joukko minulle vieraita ihmisiä. Olin todella ujo, enkä edes yrittänyt puhua heidän kanssaan kovinkaan paljon. Mutta ensimmäisten kuukausien jälkeen aloin avautua, ja askel askeleelta meistä tuli oikea perhe, ja todella läheisiä. Jos olisin voinut tehdä yhden asian paremmin, olisin ollut avoimempi isäntäperhettäni kohtaan heti alussa.

Millaista koulussa oli?

Koulunkäynti oli tosi hauskaa, enkä stressaantunut lainkaan. Koulussa oli paljon tekemistä, urheilua ja kerhoja. Oli mahdollista kokeilla kaikkea mitä halusin! Ihmiset olivat niin vieraanvaraisia, he olivat kiinnostuneita kotimaastani ja heillä oli paljon kysymyksiä. Harrastin lentopalloa, cheerleadingia, koripalloa ja yleisurheilua! Se oli todella hauskaa, ja minusta tuli todella hyvä koripallossa, vaikka en ollut koskaan aiemmin pelannut. Olin myös bändissä ja kuvataidekerhossa.

Oliko ystävien saaminen helppoa/vaikeaa?

Minun oli aika helppoa saada ystäviä, koska olin niin monessa mukana. Osallistuin myös nuorisoryhmän toimintaan, ja tulin todella läheiseksi siellä olevien ihmisten kanssa.

Mikä oli suuri haaste? Miten voitit sen?

Minulle se oli ruoka. Ruoka on todella erilaista kuin kotimaassani, ja tuntui, että lihoin paljon. Aloin kuitenkin kokata perheelleni varmistaakseni, että pidän siitä, mitä syön. Valmistin ruokaa myös siksi, että voin jakaa osan kotimaastani heidän kanssaan!

Aluksi olin myös surullinen siitä, että minut sijoitettiin hyvin pieneen kaupunkiin. Mutta se oli itse asiassa parasta! Rakastin elämääni siellä.

Mikä oli parasta vaihdossasi?

Parasta vaihdossani oli koripallokausi. Sain paljon uusia ystäviä!

Kiva muisto?

Yksi parhaista muistoista vaihtovuoteni aikana oli koulun tanssiaiset. Menin sinne toisen vaihto-oppilaan kanssa, ja meillä oli niin hauskaa laittautua ja kokea se yhdessä. Rakastin myös katsella auringonlaskuja, auringonnousuja ja tähtiä, koska ne ovat siellä upeita.

Paras oppimasi asia?

Yksi parhaista asioista, jonka opin vaihtovuodestani, on se, että aika kuluu niin nopeasti. Jokaisesta hetkestä pitää nauttia ja ottaa jokaisesta tilanteesta paras irti. Myös englannin kielen taitoni on parantunut paljon, ja olen siitä todella iloinen.

Voitko suositella lähtöä?

Suosittelisin sataprosenttisesti jos voisin, se oli elämäni paras kokemus, enkä kadu mitään. Kenen tahansa pitäisi kokea vuosi ulkomailla! Opit elämään yksin ja arvostamaan omaa aikaasi, kasvat niin paljon ihmisenä. Löydät myös uuden version itsestäsi.

Voitko suositella STS:ää?

Aluksi minulla oli vaikeuksia löytää oikea järjestö. Valitsin STS:n, koska tuntui siltä, että he todella välittävät minusta. Kun aloitin hakemukseni, he vastasivat kysymyksiini todella nopeasti, mistä tykkäsin. Lisäksi he lähettivät paljon tietoa vaihtovuoteni aikana. He järjestivät myös haasteita, mikä loi tunteen, että olin oikeassa yhteisössä. He järjestivät myös paljon aktiviteetteja vuoden aikana, ja he ovat ihmisinä todella mukavia.

Miten vaihto vaikuttaa tulevaisuuteesi?

Nyt on kulunut melkein vuosi siitä, kun olen palannut "kotiin". Juuri nyt lopetan lukion Sveitsissä ja odotan, että pääsen opiskelemaan Yhdysvalloissa. Vaihtovuoteni sai minut tajuamaan, missä tunnen olevani oma itseni. Nyt tiedän, että haluan viettää elämäni Yhdysvalloissa. Myös englannin kielen taitoni parani paljon, joten nyt on helpompi löytää töitä. Opetan lapsille englantia tienatakseni rahaa, jotta voin käydä tapaamassa ystäviäni Yhdysvalloissa.

Lue lisää

Valentina lähti vaihtoon Tanskaan

Valentina lähti vaihtoon Tanskaan

Sveitsiläinen Valentina vietti vaihtonsa Tanskassa.

Miten kaikki alkoi

Huhtikuussa 2018 lähdimme äitini kanssa pääsiäislomamatkalle Kööpenhaminaan. Rakastuin maahan, ja viimeisenä lomapäivänä keräsin vihdoin rohkeuteni kysyä äidiltäni suuren kysymyksen:

"Äiti… mitä jos lähtisin vaihto-opiskelijaksi?".

Hän ei reagoinut lainkaan, ja minusta se tuntui ikuisuudelta, mutta todellisuudessa se kesti vain minuutin, ja sitten hän katsoi minua ja vastasi omalla kysymyksellään:

"Missä?"

"Täällä?"

Miten se meni

Ja niin se tapahtui. Kahdeksan kuukautta myöhemmin istuin lennolla Tanskaan, matkalla isäntäperheeni luokse. Sen sijaan, että olisin päätynyt Kööpenhaminaan, löysin itseni pienestä kylästä, jossa asui vain 500 ihmistä. Yllättäen pidinkin siitä lopulta enemmän. Sen vuoksi minusta tuli todella läheinen isäntäperheeni kanssa. Harrastin jopa tanssia hostäidin kanssa joka maanantai ja hain toisinaan uusia sisaruksiani kotiin koulusta ja päiväkodista. Se oli ehdottomasti ainutlaatuinen kokemus, varsinkin kun olen itse perheeni ainoa lapsi. Nuorempien sisarusten läsnäolo oli minulle aivan uusi maailma, mutta nautin siitä. Yhteys, jonka muodostin isäntäperheeseeni, oli erityinen, ja käyn heidän luonaan joka vuosi.

Vaihto muutti elämäni, ja oli alku jollekin uudelle

Kelataan eteenpäin viisi vuotta, ja vaihtokokemus muutti elämäni. Se oli alku jollekin uudelle. Sanon aina, etten muuttunut kovinkaan paljon vaihdon aikana, vaan enemmänkin vaihdon jälkeisenä aikana. Vaihdoin koulua ja aloin panostaa yhä enemmän ja enemmän lapsuudenhaaveeni toteuttamiseen – maailmanmatkailuun.

Se kannatti. Talvella 2022 lähdin kuudeksi kuukaudeksi Kaakkois-Aasiaan, ja juuri nyt istun kahvilassa Rio de Janeirossa, kaksi kuukautta siitä kun aloitin tämän uuden seikkailuni.

Vaihtoaikani ei ollut pelkästään hetki elämässäni, vaan se loi pohjan kokonaan uudelle luvulle, joka on täynnä tutkimusmatkoja ja itsensä löytämistä.

Kiitos, STS!

Lue lisää

Leona opiskeli ulkomailla lukiossa Argentiinassa

Leona opiskeli ulkomailla lukiossa Argentiinassa

Hollantilainen Leona oli vaihdossa Argentiinassa.

Olen aina halunnut matkustaa. Kun olin pieni, haaveilin muutosta Yhdysvaltoihin, mutta lopulta ihastuin Argentiinaan. Alun perin lähdin vaihtoon, koska nautin eri kulttuureihin ja ihmisiin tutustumisesta. Mutta kun katson taaksepäin, tuntuu kuin olisin etsinyt paikkaa, johon todella kuuluisin, koska totta puhuen en koskaan tuntenut oloani kotoisaksi omassa maassani. Olen iloinen voidessani sanoa, että löysin kotini, sieluni, persoonallisuuteni – Argentiinasta!

Millaista oli asua isäntäperheessä?

Kotiuduin hämmästyttävän nopeasti – olin kuin kotonani jo ensimmäisenä päivänä, kun saavuin uuden perheeni kynnykselle! Isäntäperheeni oli hyvin hauska, ja jokainen perheenjäsen oli oma persoonansa. Isäntäperheen äiti oli todellinen diiva, joka lisäsi jokaiseen hetkeen glamouria ja energiaa. Isäntäperheen veljeni piti huolta kaikista. Meistä tuli elinikäisiä ystäviä. Hän piti aina huolen siitä, että minulla oli hyvä olo ja hauskaa vaihtovuoden aikana. En todellakaan olisi pärjännyt ilman häntä. Ja isäntäperheen siskoni oli hassutteleva ja itsevarma, hän sai minut nauramaan joka päivä. Kaikista elämänsä haasteista huolimatta he olivat ystävällisimpiä ja vieraanvaraisimpia ihmisiä, joita olen koskaan tavannut. En koskaan unohda kaikkea, mitä he ovat tehneet vuokseni.

Miten koulussa meni?

Koulussa oli hauskaa. Kävin julkista koulua ja vau, se oli todellakin erilaista! Muistan vieläkin järkyttyneeni, kun saavuin sinne ensimmäisen kerran: näytti siltä kuin aika olisi pysähtynyt. Kaikki leikkivät yhä ulkona, pitivät hauskaa ja olivat lapsia. Se ei ollut mikään hieno koulu. Mutta en olisi halunnutkaan hienoon kouluun.

Kukaan ei puhunut englantia, joten englanninopettajani kierrätti minua luokissa ja käski kaikkien tehdä ”haastatteluja” kanssani. Hän tulkkasi kaiken, mitä he sanoivat ja kysyivät. Ne päivät olivat elämäni hauskimpia ja mielenkiintoisimpia päiviä. Tunsin itseni julkkikseksi! Ihmiset tulivat luokseni ja kysyivät, voisivatko he ottaa kuvan kanssani tai halata minua.

Kiinnostavaa kyllä, minun ei tarvinnut lukea kirjoja juurikaan – en tainnut tehdä yhtään koetta. 😊 Luokkatoverini olivat loistavia ja auttoivat minua oppimaan espanjaa, vaikka ”aktiivinen oppiminen” tarkoitti lähinnä naureskelua ja pelleilyä.

Oliko ystävien saaminen helppoa/vaikeaa?

Argentiinassa ystävien saaminen oli helppoa, mutta suhteiden syventäminen vei aikaa. Kaikki olivat alusta lähtien todella ystävällisiä ja yrittivät jutella kanssani, ja sain joka päivä uusia kavereita.

Vaihtoni alkupuolella minun oli vaikeaa löytää ”omia” ihmisiäni. Mutta kun löysin heidät, tuntui kuin olisin voittanut lotossa. Ystäväpiirini Argentiinassa oli aivan poikkeuksellinen. Jokaisella niistä ihmisistä on ainutlaatuinen oma paikkansa sydämessäni, ja yhteys, joka minulla on heidän kanssaan, on todella erityinen. Heidän huumorinsa ilahdutti ja piristi minua joka päivä mitä ihanimmilla tavoilla. Nauramisen lisäksi sain avautua, itkeä ja olla haavoittuvainen tietäen, että he lohduttaisivat ja tukisivat minua.

He ovat korvaamaton osa minua ja Argentiinassa vietettyä aikaa. Ystävät olivat parasta vaihdossa!

Mikä oli sinulle suuri haaste? Miten voitit sen?

Suurin haasteeni oli ehdottomasti espanjan kielen oppiminen. Nousin Argentiinaan lähtevään lentokoneeseen osaamatta sanaakaan espanjaa. Nyt puhun sitä sujuvasti!

Aluksi huomasin vertaavani edistymistäni muihin vaihto-oppilaisiin, jotka tuntuivat oppivan kielen paljon nopeammin. Neuvoni on: älä koskaan vertaa itseäsi muihin! Kun lakkasin säälimästä itseäni, osallistuin organisaation tarjoamille espanjan kielen kursseille. Se oli minulle todellinen käännekohta, ja opin kielen nopeasti sen jälkeen.

Eräänä päivänä huomasin: ”Vau, osaan espanjaa”, ja siitä päivästä lähtien kieli on avannut lukemattomia mahdollisuuksia. Usko minua, kielimuurin voittaminen vaatii jonkin verran ponnistelua, mutta siitä ei kannata olla huolissaan.

Mikä oli parasta vaihdossa?

Tämä on ehkä vaikein kysymys vastata. Voinko vain sanoa kaikki? Vaihtoni oli kirjaimellisesti täydellinen – vaikka toki haasteitakin oli.

Parasta olivat kuitenkin ihmiset. On uskomatonta, miten paljon rakkautta argentiinalaisilla on annettavaksi. Joka päivä tervehditään halaten ja suukotellen, leikitään ja pidetään hauskaa. On elämää mullistavaa nähdä, miten ystävällisesti ihmiset kohtelevat toisiaan ja miten he ilmaisevat välittävänsä toisistaan. Hollantilaiset voisivat varmasti ottaa siitä oppia!

Toiseksi paras asia oli varmastikin tanssiminen. Ette halua tietää, kuinka monta ilon kyyneltä olen vuodattanut, kun olen katsellut tai tanssinut perinteisiä tansseja. Ne kaikki hetket olivat taianomaisia.

Lue lisää

Giulia vietti vuoden ulkomailla Yhdysvalloissa

Giulia vietti vuoden ulkomailla Yhdysvalloissa

Italiasta kotoisin oleva Giulia vietti vaihtonsa Lansingin alueella, Michiganissa, Yhdysvalloissa.

Miksi päätit lähteä vaihtoon?

Minua ovat aina kiehtoneet muut kulttuurit, ja halusin tavoitella ”amerikkalaista unelmaa”. Minulla oli tapana katsoa amerikkalaisia teinielokuvia ja halusin kokea kouluhengen itse!

Millaista oli asua isäntäperheessä?

Rakastin sitä, koska sain nähdä, miltä amerikkalainen arki näyttää. Minulla oli isäntäperheessä sisko, mutta minua kohdeltiin aina kuin heidän omaa lastaan, ja he esittelivät minut ystävilleen ”bonustyttärenää”. Kaikista siteistä, joita olen luonut ihmisten kanssa, side isäntäperheeseeni on varmasti vahvin. Tänä jouluna palasin Yhdysvaltoihin käymään heidän luonaan.

Miten koulussa meni?

Aluksi koulunkäynti oli hankalaa kielimuurin vuoksi. Mutta muutaman viikon kuluttua tunsin itseni tyypilliseksi amerikkalaiseksi teini-ikäiseksi. Koulu oli paljon helpompaa kuin mihin olin tottunut Italiassa. Minulla oli pakollisia oppiaineita, kuten englantia ja matematiikkaa, mutta myös mahdollisuus opiskella valinnaisia kursseja. Yritin valita aineita, joita en ollut koskaan kokeillut Italiassa, kuten keramiikkaa, Photoshopia ja robotiikkaa. Liityin lentopallojoukkueeseen, söin lounasta ruokalassa ystävieni kanssa ja tein periaatteessa kaikkea, mitä olin aina halunnut kokeilla.

Mitä teit vapaa-ajallasi? Saitko uusia harrastuksia?

Vapaa-ajalla vietin mielelläni aikaa perheeni kanssa ja laitoin italialaista ruokaa. Liityin myös lentopallojoukkueeseen. Vaikka en olekaan koskaan ollut tietokone- tai insinöörityyppinen ihminen, robotiikkatiimiin liittyminen oli yllättävän hauska uusi kokemus. Tiimiläiset saivat minut tuntemaan, että minua arvostetaan ja tuetaan, ja opin paljon uusia asioita.

Mikä oli parasta vaihdossa?

Parasta ei oikeastaan ollut mikään asia, vaan kaikki ne ihmiset, jotka tekivät vuodesta ikimuistoisen!

Mikä on paras muistosi?

Lempimuistoni on se, kun voitin robotiikkatiimini kanssa Chairman’s Award -palkinnon. Se on tunnettu palkinto F.I.R.S.T.-kilpailussa, ja tiimini teki kovasti töitä ansaitakseen sen.

Mikä oli sinulle suuri haaste? Miten voitit sen?

Suurin haaste minulle oli olla itsenäisempi. Minulla on aina ollut hieno suhde vanhempiini, ja olen aina kääntynyt heidän puoleensa kaikissa ongelmissa. Kun olin poissa, minun oli opittava luottamaan itseeni ja tekemään päätöksiä yksin.

Mitkä ovat tärkeimmät oppimasi asiat?

En voi tarpeeksi korostaa sitä, miten paljon vaihtovuoteni auttoi minua kasvamaan ihmisenä. Kielen oppiminen ja uusien paikkojen näkeminen on hienoa, mutta millään muulla matkalla ei ole mahdollisuutta kehittää itseään niin paljon.

Voisitko suositella vaihtoa muille?

Jos voit lähteä vaihtoon, se kannattaa ehdottomasti!

Mikä on paras neuvosi?

Neuvoni tuleville vaihto-opiskelijoille on kokeilla kaikkea, mitä haluatte. Älä murehdi muista ihmisistä ja siitä, mitä he saattavat ajatella sinusta. Aikaa on rajallisesti ja se pitää elää täysillä! Voi vaikuttaa, että aikaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta se kuluu nopeasti!

Miksi valitsit STS:n?

STS oli ensimmäinen organisaatio, johon päätin ottaa yhteyttä. Sain heistä niin hyvän vaikutelman, etten edes harkinnut muita. Erityisesti vanhempani olivat erittäin tyytyväisiä STS:n tarjoamaan palveluun. STS oli aina käytettävissä kaikissa ongelmatilanteissa ja tuki meitä kaikissa vaiheissa aina siitä, kun lentoni peruttiin, viimeiseen päivääni Yhdysvalloissa.

Mitä teet nyt?

Opiskelen nyt taloustiedettä Venetsiassa ja teen samaan aikaan osa-aikatöitä STS:lle. On kunnia päästä auttamaan ja opastamaan uusia opiskelijoita. Tuntuu kuin voisin antaa takaisin kaiken sen, mitä sain vuodestani ulkomailla.

Miten vaihtosi vaikuttaa tulevaisuuteesi?

Pystyn nyt työskentelemään ja opiskelemaan englanniksi, koska sain tilaisuuden oppia kieltä hyvin. Lisäksi sain lisää itseluottamusta, mistä on hyötyä vielä pitkään.

Lue lisää

Noelle opiskeli lukiossa Ranskassa

Noelle opiskeli lukiossa Ranskassa

Ruotsalais-kanadalainen Noelle on vaihdossa Ranskassa. Hän on yksi vierailevista bloggaajistamme.

#1 Ruotsissa juuri ennen lentoani

Seikkailuni alkoi koleana kesäaamuna klo 02:00. Kun aluejuna lähestyi hitaasti Arlandan lentokenttää, oli vatsassani perhosia. Minne päätyisin, millainen elämäntyyli ja kiinnostuksen kohteet isäntäperheelläni olisi? Asuminen maatilalla Ranskan maaseudulla on luonnollisesti aivan erilaista kuin asuminen Pariisin keskustan asunnossa. Millainen kouluni olisi? Ranskassa käydään koulua yleensä kuutena päivänä viikossa. Oppiaineet, kuten filosofia ja moraalikasvatus, ovat pakollisia, ja opetus on tietenkin on ranskaksi. Tämä on melkoinen edistysaskel verrattuna siihen, että tilaisit Croque Monsieur -voileivän kahvilassa. Pysyisinkö tunneilla perässä?

Kaikki STS:n neuvoa-antavat sähköpostit ja äitini luennot siitä, miten mullistava kulttuurivaihto olisi, tapahtuikin nyt. Tuntui kuin matto olisi vedetty jalkojeni alta. En ollut lähdössä Ranskaan vuoden, kuukauden tai edes viikon päästä. Lähtöni tapahtui nyt.

Elämäni oli pakattu hieman yli 23 kiloa painavaan matkalaukkuun. Olin sanonut hyvästit kaikille, ja seisoin nyt lähtöportilla hieman katuvaisena siemaillen viimeistä ruotsalaista kahviani. Lähestyin kahta muuta ruotsalaista STS:n vaihto-oppilasta, jotka tunnistin kirkkaankeltaisista repuista, jotka olimme saaneet muutamaa kuukautta aiemmin pidetyssä orientaatiotapaamisessa. Juttelimme hermostuneina. Millaista kaikki olisi? Olisiko kielitaitomme tarpeeksi hyvä kommunikoidaksemme isäntäperheidemme kanssa? Polttavatko kaikki ranskalaiset askin savukkeita päivässä, käyttävätkö he punaisia baskereita ja onko kaikilla miehillä ylöspäinkääntyvät viikset?

#2 Welcome Camp Pariisissa

Kun lentokone laskeutui Ranskan maaperälle, yritin kuvitella vieraan maan jo kodiksi ajatuksissani. Se ei tuntunut vielä todelta, mutta ehkä muutaman kuukauden kuluttua se olisi sitä. Kamppailin sen tosiasian kanssa, että tämä ei ollut reissu, eikä pidennetty loma – olin täällä rakentamassa uutta elämää… ranskaksi.

Kun saavuimme Pariisiin, osallistuimme tervetuliaisleirille, joka tarjoaisi meille pehmeän laskeutumisen uuteen maahan. Paikalla oli opiskelijoita kaikkialta – Japanista Brasiliaan, Meksikosta Puolaan, Bulgariasta Singaporeen ja Yhdysvalloista Australiaan. Huonekaverini oli ystävällinen meksikolaistyttö, joka auttoi minua kääntämään Bad Bunnyn lauluja. Sain myös maistaa eksoottisia meksikolaisia karkkeja, jotka vaihtelivat sokerisista maapähkinäkiekoista pitkiin, punaisiin patukoihin, jotka olivat täytetty ananashyytelöllä ja päällystetty tamarindilla sekä chilijauheella.

Noelle opiskeli lukiossa Ranskassa

Kolmen päivän ajan tutkimme Pariisia ja sukelsimme ranskalaiseen elämään. Selvisimme hengissä patongeilla ja leivonnaisilla, tuijotimme Eiffel-tornia, näimme Mona Lisan (vai pitäisikö sanoa La Joconde, kuten paikalliset sitä kutsuvat) Louvren upeassa lasipyramidissä, löysimme hienoja erikoisuuksia Grevin-museossa ja eksyimme odotetusti metrossa. Kuljeskelimme ympäri upeaa Montmartren aluetta, suojasimme kukkaromme taskuvarkailta kun kiipesimme Sacré-Cœurin valkoisen basilikan laelle, ihailimme vilkkaita toreja, joissa katukauppiaat möivät matkamuistoja ja taidetta sekä vinokattoisia kahviloita ja monia muita värikkäitä nähtävyyksiä.

Vaeltelimme ympäri kaupunkia viiden muun vaihto-oppilaan kanssa. Olimme kävelleet koko päivän, kun viimeinen vaellus Montmartren kukkulalle helleaallossa oli uuvuttanut meidät, joten etsimme viihtyisää istahduspaikkaa. Lopulta huomasimme söpön kahvilan, jossa oli raidallinen sinivalkoinen markiisi ja houkutteleva terassi, joka ulottui kapealle mukulakivikadulle. Kun olimme istuneet alas kului aikaa eikä tarjoilijaa alkanut näkymään. Yksi meistä päätti sitten hakea sisäänkäynniltä ruokalistoja, kuten hänen kotimaassaan on tapana. Hänen kävellessään takaisin pöytäämme, pysäytti syvästi loukkaantunut tarjoilija hänet, katsoi häntä arvostelevasti ylhäältä alas, työntäen sitten tarjottimensa astiapyyhkeineen hänen syliinsä ikään kuin sanoakseen: "Haluatko minun työni?" Tarjoilija ei ottanut tarjotinta takaisin, joten kaverimme laski sen kömpelösti läheiselle pöydälle pyytäen vuolaasti anteeksi. Tarjoilija ei nauranut, mutta kertoi meille muutamaa minuuttia myöhemmin (kun ryhmäläisemme ei lopettanut punastelemista ja anteeksipyyntelyä), että kyseessä oli ’blague’ (vitsi). Tällä tavoin tutustuimme pahamaineiseen ranskalaiseen ironiaan. Sanotaan, että huumorin ymmärtäminen on yksi vaikeimmista asioista, minkä oppii uudesta kielestä. Voinkin todeta, että vaikka en vieläkään täysin ymmärrä vitsiä, pystyimme lopulta nauramaan sille.

Samana iltana lähdimme illallisristeilylle Seine-joelle, jossa nautimme herkullisen kolmen ruokalajin aterian, nähden samalla Pariisin kauneuden. Ohitimme suutelevia rakastavaisia, ystäviä piknikillä viinilaseineen, lasten syntymäpäiväjuhlia, salsa- ja hip hop-tanssikursseja, upeaa arkkitehtuuria, kuuluisia siltoja sekä muita paikkoja, jotka mainittiin monissa lukemissani kirjoissa tai katsomissani elokuvissa. Seinen romanttiset näkymät huipentuivat täydelliseen näkymään Eiffel-tornista, joka loisti yötaivaalla heijastaen Ukrainan (ja Ruotsin) lipun värejä. Veneestä vilkutimme ohikulkijoille samalla kun kesätuuli puhalsi hiuksiamme. Töykeä tarjoilija sai anteeksi. Uusi vaihe elämässämme oli alkanut.

#3 Opettelemme poskisuutelemaan eli tekemään "la bise" – mikä on opittava, kun sopeudutaan elämään Ranskassa.

Noelle opiskeli lukiossa Ranskassa

Tämä tapahtui vaihtoni alkuvaiheessa…. Uimahousuihin ja bikineihin pukeutuneet tuntemattomat ihmiset kumartuivat suutelemaan minua poskille. Tunsin oloni hyvin epämukavaksi. Oli yksi ensimmäisistä viikonlopuista ranskalaisen isäntäperheeni kanssa, ja osallistuimme allasbileisiin. ’La bise’, klassinen ranskalainen tervehdys, on tiede sinänsä. Perusajatus on, että henkilö koskettaa varovasti poskellaan toisen henkilön poskia päästäen samalla suudelmaäänen (periaatteessa kuin ilmasuudelma). Tarkka menettelytapa riippuu kuitenkin henkilöstä ja alueesta, jolle ’la bise’ tehdään. Jotkut eivät muiskauta huuliaan. Jotkut todella suutelevat toisen henkilön poskia. Jotkut tekevät senkerran, toiset kahdesti, toiset kolmesti. Suurimmassa osassa Ranskaa suudellaan ensin oikeaa poskea, mutta Kaakkois-Ranskassa ensin vasenta poskea. Tämä tieto on erittäin tärkeä, jotta vältytään siltä, että toinen kääntyy oikealle ja toinen vasemmalle, jolloin suudellaan vahingossa toisen huulia. Vaikka minua oli opastettu, olin täysin hukassa kun nämä puolialastomat tuntemattomat ihmiset lähestyivät minua tervehtien aivan liian intiimisti. Onneksi olimme juuri saapuneet uima-altaalle, ja olin vielä täysissä pukeissa. Punastuin pelkästä ajatuksesta, että minun olisi tehtävä tämä bikineissä.

#4 Asuinpaikkani Ranskassa

Classic-ohjelman vaihdossa ei voi koskaan tietää tarkalleen, minnepäin vastaanottajamaassa sijoittuu. Päädyin Poissyyn, rauhalliseen pikkukaupunkiin Pariisin laitamilla, mukavaan valkoiseen taloon, jossa oli punainen portti ja puutarha sekä kanoja. Asun huolehtivan perheen luona, jossa on kolme teini-ikäistä lasta. Heistä kaksi asuu omissa asunnoissaan arkisin, mutta viikonloppuisin he palaavat kotiin. Perheelläni on kaksi vaihto-oppilasta, eli täällä asuu myös Alicia Sveitsin saksankielisestä osasta. Olemme kämppäkavereita, saaden toisiltamme ystävyyttä ja tukea sopeutuessamme ranskalaiseen elämänrytmiin.

Poissy osoittautui ihanteelliseksi sijainniksi – vain 30 minuutin junamatkan päässä Pariisin sydämestä. Se on tarpeeksi kaukana, joten voimme nukkua hiljaisten katujen ympäröimänä. Nautimme myös siitä ylellisyydestä, että pääsemme metsään ratsastamaan aina kun mieli tekee. Viikonloppuisin haluan suunnata Pariisiin ystävien kanssa niin usein kuin mahdollista. Yksi erityisen ikimuistoinen vierailu tapahtui Pariisin muotiviikoilla lokakuun alussa. Vaikka minulla ja ystävälläni ei ollut lippuja mihinkään muotinäytökseen, kaikkialla oli ihmisiä mielettömän hienoissa asuissa, ja näimme jopa pari julkkista kuljeskelemassa kaupungilla

#5 Muutama kulttuurishokki Ranskan vaihdossa

Loistavasta sijoituksesta ja runsaista varoituksista huolimatta, kulttuurishokki yllätti minut aluksi. Jouduin muun muassa tottumaan järjettömiltä tuntuviin ateria-aikoihin (kuten illallinen klo 22), koulupäiviin klo 8–18, pieniin autoihin ja täysin uuteen pukeutumistapaan. Isäntäperheeni kuitenkin muistuttaa minua jatkuvasti, ettei IKEA ole kovin kaukana, jos minulla on joskus liian kova koti-ikävä.

Ruotsissa opettajia kutsutaan etunimellä, koska heitä pidetään oppilaiden kanssa tasavertaisina. Täällä Ranskassa kutsun opettajiani Monsieur tai Madame -titteleillä, joita seuraa heidän sukunimensä. Pohjoisamerikkalaiset ovat tähän jo tottuneet. Yllätyin kuitenkin siitä, että opettajat käyttävät oppilaista myös kohteliaita vous-muotoja, mikä korostaa opettajan ja oppilaan välistä etäisyyttä. Useimmat ranskalaiset opettajat ovat melko tiukkoja, mutta ystävälliset ja kannustavat oppilaat korvaavat sen. Kerran filosofian tunnilla minun piti lukea ääneen hyvin monimutkainen teksti, ja kompuroin ääntämisessä. Kun vihdoin pääsin loppuun, opettaja pyysi minua selittämään tekstin sisällön luokalle. Kun olin lopettanut puhumiseni, luokka puhkesi suosionosoituksiin. Luokkatovereiden tuki todella nostaa mielialaani.

Vaikka välillä on rankkaa, rohkaisen kaikkia teini-ikäisiä lähtemään vaihto-oppilaaksi, jos siihen on mahdollisuus. On ollut hyvin voimaannuttavaa oppia, että voin aloittaa alusta uudessa maassa, uudessa koulussa ja uudella kielellä. Pystyn siis rakentamaan itselleni hyvän elämän ihan tyhjästä melko lyhyessä ajassa. Ja jos minä pystyn siihen, niin pystyt sinäkin!

#6 Ranskan kielen oppiminen ja uusien asioiden kokeileminen

Ranskan oppimiseni tapahtuu todella nopeaa tahtia. Opin käyttämään joitakin ikätovereideni suosimia argotteja (slangia), ja opin ilmaisemaan itseäni kuin ranskaa äidinkielenään puhuva. Isäntäperheeni vitsailee, että tulen hallitsemaan moitteettoman ranskalaisen aksentin ja ääntämisen vasta sitten, kun opin nauttimaan homejuustosta, jota kohtaan tunnen edelleen vastenmielisyyttä.

Tässä uudenlaisessa elämässäni uskaltaudun kokeilemaan asioita, joita en ole koskaan ennen kokeillut. Isäntäperheeni on aktiivisesti mukana partiossa ja MEJ:ssä (katolinen lastenjärjestö), joihin minäkin nyt osallistun. Aloitin lentopallon, jonka kautta olen saanut hyviä ystäviä. Hostäitini ja Alicia pelaavat paljon tennistä, joten minäkin yritän pelata (huolimatta keskinkertaisesta silmä-käsi -koordinaatiostani). Pääsääntöisesti olen yrittänyt luopua vanhoista mielikuvistani, kuten "pidän tästä" tai "en pidä tästä". Haastan nyt itseni sanomaan "kyllä" jokaiselle mahdollisuudelle. Kokeilen kaikkea ihan vain nähdäkseni, miltä se tuntuu. Toistaiseksi tämä on sujunut hyvin.

Lue lisää

Liel oli vaihdossa Yhdysvalloissa

Sveitsiläinen Liel oli vaihdossa Yhdysvalloissa.

Missä olit vaihdossa ja miksi?

Lähdin Yhdysvaltoihin, tarkemmin sanottuna Long Islandille, noin 30 minuutin junamatkan päähän Manhattanilta, New Yorkista.

Miksi lähdit vaihtoon?

Lähdin vaihtoon parantaakseni englannin kielen taitojani, mutta myös oppiakseni kulttuurista ja tutustuakseni New Yorkiin.

Millaista oli asua isäntäperheessä?

Se on täysin erilaista kuin asuminen oman perheen kanssa kotona. On kommunikoitava hyvin, jotta ymmärtää toistensa arvot. Mutta kun oppii tuntemaan toisensa, on kuin asuisi siistin tädin ja sedän luona.

Millaista koulussa oli?

Koulu oli itse asiassa todella helppoa verrattuna kouluun Sveitsissä. Amerikkalaisissa kouluissa on varmasti laaja valikoima oppiaineita, ja pidin siitä todella paljon. Voin ottaa esimerkiksi ”forensics”, ylimääräisiä liikuntatunteja ja robotiikkaa.

Mitä teit vapaa-ajallasi? Oliko sinulla uusia harrastuksia?

Hengailin paljon ystävien kanssa. Kävimme katsomassa koulumme lentopallo- ja koripallo-otteluita ja kävimme yhdessä kaupungilla. Sanoisin myös, että robotiikasta tuli minulle uusi harrastus. Se ei ole lempiharrastukseni, mutta silti kiva. Harjoittelin robotiikkaa kerran viikossa koulussa ja autoin joukkueeni pääsemään New Yorkin osavaltion finaaliin.

Oliko ystävien saaminen helppoa/vaikeaa?

Minulle se oli helppoa. Olin hyvin avoin uusille asioille, mikä auttoi minua, ja myös luokkakaverini olivat avoimia, mikä tietysti auttoi paljon.

Mikä oli sinulle suurin haaste? Miten kohtasit sen?

Minulle suuri haaste oli se, että minun piti vaihtaa isäntäperhettä. Ensimmäisen perheeni asetelma ei vain toiminut, ja sen takia minulla oli vähän aikaa koti-ikävä. Pääsin kuitenkin koti-ikävästä yli, kun totuin toiseen isäntäperheeseeni.

Mikä oli parasta vaihdossasi?

Luulen, että minulle se oli ystäväni koulussa. Pelasimme välitunnilla lentopalloa yhdessä ja puhuimme paljon maidemme kulttuurieroista. Suunnittelimme jopa, että minä käyn heidän luonaan tai he minun luonani. Nuo ovat ehdottomasti ystävyyssuhteita, jotka kestävät pitkään.

Mikä on paras muistosi?

Yksi on perhejuhla isäntäperheeni kanssa. Se oli keväällä, ja isäntäperheeni vanhemmat kutsuivat paljon perheenjäseniä, ja söimme kaikki yhdessä päivällistä. Isäntäperheeni äiti on loistava kokki! Nautin siitä, että sain tutustua useampiin ihmisiin.

Toinen lempimuisto on tanssiaiset. Ystäväni ja minä laitoimme hiuksemme ja meikkasimme yhdessä. Sen jälkeen erään ystäväni äiti vuokrasi meille limusiinin. Olin liian häkeltynyt puhuakseni, koska se oli ensimmäinen kerta, kun ajoin limusiinilla.

Mitkä ovat tärkeimmät oppimasi asiat?

Vanhempasi eivät ole paikalla, ja sinun on sopeuduttava uuteen ympäristöön. Joskus se ei ole helppoa, mutta se on tehtävä. Sillä hetkellä, kun nousee lentokoneeseen, ei ole enää paluuta, ja ulkomailla vietetystä ajasta on otettava kaikki irti. Sitä oppii todella itsenäistymään.

Voitko suositella lähtöä?

Jos olen rehellinen, en ole varma, lähtisinkö uudestaan. Minulla oli nimittäin todella vaikeaa ja ikävöin kaikkea: kotiani, perhettäni ja myös poikaystävääni. Mutta kuulin muiden vaihto-oppilaiden sanovan, että se oli ollut heidän elämänsä parasta aikaa. Minäkin koin mahtavia hetkiä, mutta myös ikävää. Voin siis suositella vaihtoa vain ihmisille, jotka tunnen. Muuten en voi arvioida tilannetta.

Miksi kenenkään pitäisi lähteä vaihtoon?

Vaihtoni on antanut minulle niin paljon uusia näkökulmia elämään. Opit uuden kielen ja harjoittelet olemaan itsenäinen ja avoin. Löydät myös uusia ystäviä, maistat uusia ruokia, tutustut uuteen kaupunkiin ja niin paljon muuta.

Paras neuvosi? Jotain, mitä olisit tehnyt toisin?

Paras neuvoni on sanoa kyllä kaikelle. Kokeile uutta ruokaa tai mene vuoristorataan ystävien kanssa. Yritä puhua mahdollisimman monen ihmisen kanssa äläkä jää vain huoneeseesi.

Miksi valitsit STS:n?

Eräs ystäväni oli myös vaihdossa STS:n kanssa ja suositteli järjestöä. Tykkäsin myös todella paljon sivustosta ja eri ohjelmista, joita voit valita.

Olitko tyytyväinen STS:ään?

Kaiken kaikkiaan kyllä, vaikka ensimmäinen isäntäperheeni ei todellakaan ollut oikea minulle.

Mitä teet nyt?

Käyn koulua Sveitsissä. Olen palannut ympäristööni, joka minulla oli ennen vaihtoa. On hullua, miten kaukaiselta vaihtoni tuntuu, kun ajattelen sitä.

Miten vaihtosi vaikuttaa tulevaisuuteesi?

Opin paljon asioita ja minulla on ystäviä New Yorkissa, joiden luona voin käydä!

Lue lisää

Lina lähti lukiovaihtoon Yhdysvaltoihin

Hei! Nimeni on Lina, olen kotoisin Itävallasta ja vietin 5 kuukautta vaihto-oppilaana Gonzalesissa, Louisianassa vuoden 2023 alkupuoliskolla!

Miksi valitsit vaihtokohteeksi juuri Yhdysvallat?

Halusin lähteä englanninkieliseen maahan, koska olen aina rakastanut kieltä. Olin kiinnostunut Iso-Britanniasta ja USA:sta. En oikein muista, miksi en silloin harkinnut Australiaa tai Uutta-Seelantia, jotka ovat myös upeita kohteita (lähtisin vaihtoon uudestaan, jos voisin, haha!). Mutta Lousiana, USA oli täydellinen ja minulle tarkoitettu, tiedän sen.

Vielä muutama plussa USA:lle (kyllä, laskin yhteen plussat ja miinukset ): New Yorkin Welcome Camp, tietyt juhlapyhät ja koulujen yhteishenki <3 Ajattelin myös, että on jännittävää lähteä niin kauas – se oli aluksi pelottavaa, ja lopulta niin siistiä 😀 Päädyin asumaan Louisianaan, USA:n eteläosaan 5 kuukaudeksi <3

Millaista oli elää isäntäperheessä?

Uskomattoman mahtavaa. Sain kolme uutta sisarusta, joista kaksi asui kotona, eli hostsiskoni Reagann (13) ja hostveljeni George (6). Sitten oli hostvanhemmat, jotka olivat ihania ihmisiä. Oli myös onni, että isovanhemmat asuivat aivan vieressämme! He olivat kuin kolmannet isovanhempani. Aina kun tarvitsin jonkun, jolle puhua, saatoin vain mennä kuistin toiselle puolelle istumaan ja juttelemaan heidän kanssaan <3 Heillä oli myös yhteensä neljä koiraa (kaksi mopsia, chihuahua ja eräänlainen nakkikoira), mikä teki asumisesta siellä eeerittäin hauskaa. Oreo-kissa oli se, joka rauhoitti minua haha!

Joka tapauksessa minulla oli onnea isäntäperheeni kanssa, he ottivat minut vastaan ensimmäisestä päivästä lähtien aivan kuin olisin aina ollut osa heidän perhettään. Sain tehdä heidän kanssaan kaikkia niitä yksinkertaisia asioita, jotka tekivät heidän elämästään niin erityistä. He myös tutustuttivat minut lähiympäristöön, ja veivät minut usein uusiin paikkoihin. Se oli niin mahtavaa, koska kaupunkini sijaitsi vain noin tunnin matkan päässä New Orleansista. Vaikka New Orleans voi olla aika vaarallinen tiettyinä aikoina, sain nähdä paljon mahtavia paikkoja perheeni ansiosta! Vaihto ei tietenkään ole lomaa, joten yritin myös auttaa kaikessa missä pystyin: tiskasin, autoin siivoamisessa, pidin huoneeni siistinä, huolehdin hostveljestäni ja pesin omat pyykkini. Vaihto-oppilaselämä uudessa maassa on silti tavallista elämää. Jokainen saamasi tilaisuus on niin erityinen, koska perheesi tekee kaiken oman elämänsä ohella! Muista aina olla kiitollinen, ja osoita se heille <3

Mikä oli suurin haasteesi? Kuinka voitit sen?

Niitä on kaksi: ensimmäinen oli saapuminen isäntämaahani. Olin niin innoissani siitä kun seikkailuni vihdoin alkoi, etten ajatellut loppua, sitä pelottavaa osaa. Lentokoneessa sitten tajusin, että jätin todellakin kotimaan taakseni. Ja ensimmäisenä yönä uudessa huoneessani tunsin olevani todella yksin. Ja tuo on niin normaalia!!! En vain osannut odottaa sitä tunnetta. Joten anna itsellesi aikaa sopeutua.<3  Älä kiirehdi, vaan totuttele hitaasti uuteen elämääsi askel askeleelta. Ja vietä aikaa isäntäperheesi kanssa niin paljon kuin voit sen sijaan, että jäisit yksin huoneeseesi. Lupaan, että tunnet olosi kotoisaksi ennen kuin huomaatkaan!

Toinen asia oli se, miten eri tavalla ihmiset käsittelivät tilanteita verrattuna kotimaahani. Ei niin kuin minä olin oppinut, ei niin kuin vanhempani tekevät jne. Ja huomasin joskus, että se ärsytti minua, mikä sekin on normaalia.

Mutta USA on paikka toisella puolella MAAPALLOA – totta kai asiat ovat erilaisia. Ja on sinun tehtäväsi olla sinut asian kanssa. Tulit maahan ulkomaalaisena, joten sinun vastuullasi on oppia. Voit tietysti kertoa muille tavoistasi, ja ehkä se pistää heidät miettimään, ja he oppivat jotain, mutta älä odota sitä! Vaihtokohteesi tavat eivät ole "outoja", vaan sinä olet se, joka ei ymmärrä näitä asioita 🙂

Mikä on lempimuistosi?

Vau…tämä on vaikea kysymys! On ollut niin monia hetkiä, jolloin olen vain miettinyt "voiko tämä edes olla totta?" 🙂 Luulen kuitenkin, että lempimuistoni oli viikonloppumatkamme Mississippiin ja Alabamaan. Kävimme katsomassa lentonäytöksen Mississippissä ja ajoimme sieltä Alabamaan, jossa näimme auringonlaskun rannalla – se oli ihanaa. Rakastan merta niin paljon. Majapaikkanamme oli pieni leirintäalue, jossa nukuttiin pienissä mökeissä, ja meidän mökkimme sijaitsi suoraan lahden rannalla. Aamulla kun heräsin katsomaan auringonnousua, näin delfiinejä! Se oli todella maagista!

Ja toinen ihana muisto oli show, johon pääsin yhden parhaan ystäväni Reesen kanssa. Se oli tanssi- ja laulunäytös, joka oli mieletön! Se tuntui aivan uskomattomalta…

Mutta myös kaikki pienet asiat <3 Kahvin ja bageleiden valmistus hostveljeni kanssa aamuisin ennen kuin koulubussi saapui, ranskan tunnit suosikkiopettajani kanssa, kaikki näkemäni auringonnousut, hauskat illalliset yhdessä…Niin monia kauniita muistoja, jotka jäävät mieleeni ikuisiksi ajoiksi. Voin kertoa sinulle yhden asian: vaihtosi on ohi nopeammin kuin voit kuvitellakaan. Jokainen hetki on tärkeä – sekä pienimmät että suurimmat, ne kaikki ovat niin erityisiä. Ole siis läsnä kaikessa, älä koskaan unohda, kuinka onnekas olet! Ja pidä hymy huulillasi, koska olet saanut niin uskomattoman, ainutlaatuisen tilaisuuden!!! <3

Onko sinulla neuvoja tuleville vaihto-oppilaille?

ÄLÄ vertaa itseäsi muihin vaihto-oppilaisiin!!! Se on pahinta, mitä voit tehdä, koska saatat päätyä unohtamaan oman vaihtosi erityispiirteet. Ollaan rehellisiä – useimmilla meistä on se pieni unelma Kaliforniasta, jostain hienosta paikasta rannalla. Mutta on olemassa NIIN paljon muita osavaltioita, jotka ovat NIIN siistejä ja NIIN mielenkiintoisia!!! Ei vain Yhdysvaltojen osavaltiot, vaan KOHDEMAAT YMPÄRI MAAILMAA! Joten ennen kuin alatte verrata omia vaihtokokemuksianne muiden kokemuksiin, niin katsokaa omianne, ja nähkää niiden ainutlaatuisuus. Vaihtokohteesi on sinun paikkasi syystä, sinun oli tarkoitus päätyä sinne! Sosiaalinen media näyttää vain kaikki hienot asiat, älä koskaan unohda sitä. Tiedän, että on hyvin vaikeaa olla vertailematta, mutta voimme kaikki yrittää päästä siitä yli!

Ja toinen juttu: me vaihtarit kuvitellaan, että meidän pitää kokea KAIKKI mahdollinen viiden tai kymmenen kuukauden vaihtomme aikana. Ja se on niin normaalia! Mutta meidän on myös ymmärrettävä, että isäntäperheemme ovat tavallisia perheitä, kuten meidän perheemme kotimaassamme. He ovat perheitä, joilla on paljon vastuuta, ja jotka sanovat joskus ”ei”. He eivät ole perheitä, joilla on supervoimia (vaikka joskus minusta todella tuntui, että hostäitini on supernainen, hahaha!). Vaihto on tavallista arkea vieraassa maassa, ja me saamme olla osa sitä. Ole siis kiitollinen kaikesta, mitä isäntäperheesi tekee vuoksesi – muista olla kiitollinen, ja osoita se heille! 🙂

Ja vielä yksi juttu: kokeile uusia asioita! Asut mahtavassa uudessa paikassa, jossa on erilaisia harrastuksia kuin kotimaassasi – kokeile niitä! Pelasin tennistä kouluni joukkueessa, ja se osoittautui parhaaksi ideaksi ikinä! Työskentelin pari kertaa vapaaehtoisena löytöeläintalossa, ja kaipaan jokaista päivää, se oli niin mahtava kokemus! Ja osallistuin koulun teatteriin – jotain mistä en ollut koskaan kiinnostunut, mutta sitten rakastinkin sitä! Älä koskaan pelkää uusien asioiden kokeilemista! Itse asiassa lopetin osan entisistä harrastuksistani, ja löysin tilalle niin paljon uusia hienoja asioita, joita nyt rakastan <3

Suosittelisitko vaihtoon lähtemistä?

Kyllä! Mutta sinun on oikeasti haluttava sitä – tai ainakin uskottava itseesi, että pystyt siihen. Ja ainoa henkilö, joka sen tietää, olet SINÄ! Älä anna jonkun muun painostaa itseäsi johonkin, mikä ei tunnu oikealta, mutta älä myöskään anna muiden rajoittaa itseäsi! Sinun on päätettävä itse. Tunnenko olevani tarpeeksi valmis tekemään tämän? Se on tärkein kysymys.

Lopputulos on: kyllä, kyllä, kyllä, tuhat kertaa kyllä!!! Jos sinulla on tilaisuus lähteä vaihtoon, tartu siihen! Sinulla ei ole tätä mahdollisuutta enää koskaan – lukio on ohi nopeasti, ja tämä on tilaisuutesi tehdä jotain, mikä auttaa sinua kasvamaan ihmisenä, ja jonka muistat loppuelämäsi!

Miksi valitsit STS:n?

Löysin STS:n etsimällä tietoa organisaatioista, jotka järjestävät lukiovaihtoja. Valitsin STS:n yksinkertaisesti siksi, että se näytti niin ystävälliseltä ja avoimelta! Kaikilla vaihtomailla oli omat yksilölliset ja kauniit kuvauksensa. Ja kun esitin ensimmäiset kysymykseni, sain apua ja tukea niin nopeasti ja helposti, että ihastuin rehellisesti sanottuna koko juttuun. Tunsin olevani hyvissä käsissä, ja nyt kun olen tehnyt vaihtoni, voin vain sanoa, että tunteeni oli oikea! Siitä hetkestä lähtien kun tein päätökseni, siihen saakka kun tulin kotiin, ja vielä viikkoja senkin jälkeen, oli STS aina paikalla, ja pystyin luottamaan heihin – aina. Jos luet tätä ja olet epävarma, ei tarvitse jatkaa etsimistä – olet löytänyt paikkasi 🙂

Uskotko vaihtosi vaikuttavan tulevaisuuteesi?

Vau. Vaihtoni muutti maailmankuvaani niin monella tavalla. Tiedän varmasti, että se auttaa minua tästä lähtien olemaan itsenäinen, ja tekemään päätöksiä itsenäisesti. Pystyn hoitamaan asiani itse, jos vain uskon siihen. Lisäksi se sai minut ymmärtämään, että elämässä on niin paljon mahdollisuuksia. Kun on asunut koko ikänsä samassa maassa, on tottunut tiettyihin asioihin ja mahdollisuuksiin. Nyt kun olen ollut niin kaukana kotoa ja palannut takaisin, olen tajunnut miten PALJON mahdollisuuksia maailmassa on!!!! Niin paljon tilaisuuksia, uusia ihmisiä tavattavaksi, asioita tutkittavaksi…

En koskaan halunnut tyytyä vain yhteen asiaan elämässäni, enkä tiennyt, olisiko se mahdollista. Vaihtoni sai minut ymmärtämään, että voin tehdä kaiken, josta unelmoin – jos vain uskon itseeni ja jatkan eteenpäin. Ja uskon myös, että mihin päädynkin elämässäni, tulen aina muistamaan vaihtoni pienet opetukset – sen, että olen ymmärtäväinen muita ihmisiä kohtaan, koska en tiedä heidän koko tarinaansa. Ja olen avoin, koska en voi koskaan tuomita jotain ensivaikutelman perusteella… kaikki nämä jutut tulevat tästä lähtien aina vaikuttamaan päätöksiini, ja olen ikuisesti kiitollinen, että lähdin vaihtoon, koska se tulee AINA olemaan osa minua <3 En voisi olla kiitollisempi!

Rakkaudella, Lina 😀

Lue lisää

Bo kävi lukiovaihdossa Yhdysvalloissa

Bo kävi lukiovaihdossa Yhdysvalloissa

Alankomaalainen Bo lähti vaihtoon Kansasiin, Yhdysvaltoihin.

"Hyvä tuleva vaihto-oppilas,

On hienoa, että harkitset vaihtovuotta. Pyydän, että ryhdyt siihen! Se on ainutlaatuinen kokemus, joka muuttaa elämäsi ikuisesti. Tämä ihmeellinen askel pois mukavuusalueeltasi saattaa tuntua pelottavalta (mitä se ei ole), mutta se on kaiken sen arvoista! Vietin vaihtoni Kansasissa, Yhdysvalloissa ja se oli mahtavaa. Käyt läpi vaikeitakin aikoja, mutta tulet kokemaan elämäsi parhaan jutun.

Paras neuvoni tuleville vaihto-oppilaille: osallistu! Osallistu kaikkiin koulun aktiviteetteihin, aloita joku urheilulaji ja kerho. Näin saat parhaiten ystäviä ja tutustut uusiin ihmisiin. Älä ujostele, olet lukion kiinnostavin oppilas!

Olin aliarvioinut täysin millainen käänteinen kulttuurishokki olisi kotiin palatessani. Tulet huomaamaan, että olet kasvanut ihmisenä, ja asiat ovat muuttuneet noiden 10 kuukauden aikana. Pidä se mielessäsi. Mutta ennen kaikkea nauti vaihdostasi, koska muistat sen ajan koko loppuelämäsi!"

Lue lisää

Gustav opiskeli ulkomailla Yhdysvalloissa

Ruotsalainen Gustav oli lukiovaihdossa USA:ssa lukuvuonna 2010–2011.

”Vaihtovuoteni USA:ssa 2010–2011 sai minut huomaamaan eri kulttuurien tuntemuksen tärkeyden, hyvän kielitaidon hyödyn, sekä maailmanlaajuisen ystäväverkoston merkityksen. Vaihto-oppilaaksi lähteminen todellakin avaa monia ovia. Se on myös vaikuttanut myöhempään elämääni lukemattomilla tavoilla! Sen jälkeen, kun olin vaihto-oppilaana, olen viettänyt ulkomailla kahdeksan vuotta– en olisi varmaankaan tehnyt niin, ellen olisi lähtenyt lukiovaihtoon.

Vaihtoni jälkeen aloin kaipaamaan kansainvälistä elämäntyyliä: sitä kun on ystäviä monista maista, sitä että saa vaikutteita erilaisista kulttuureista sekä jatkuvasti uusia kokemuksia ja elämyksiä. Kun tulin vaihdosta, aloin säästämään rahaa Singaporen-matkaan; kävin Singaporessa tapaamassa siellä asuvia serkkujani. Pian sen jälkeen menin Uuteen-Seelantiin tarkoituksenani viettää siellä kolme kuukautta tutustumassa maahan ja surffaamaan. Mutta arvatkaa – olinkin Uudessa-Seelannissa kolmen kuukauden sijasta kolme vuotta! Kun olin matkustellut Kaakkois-Aasiassa, päädyin Englantiin. Rakastuin siellä brittityttöön ja nyt olen asunut Lontoossa neljä vuotta!

Vaihto-oppilasvuoteni oli yksi tähänastisen elämäni parhaista vuosista! Jos en olisi rohkeasti ottanut hyppyä tuntemattomaan ja lähtenyt vaihtoon 2010, olisi elämäni voinut mennä hyvin eri tavalla. Mitä neuvoja minulla olisi antaa muille? Älä ajattele, että menetät vuoden turvallisessa kotiympäristössä, etkä sen vuoksi lähde vaihtoon – vaihto-oppilaaksi lähteminen on kaiken arvoista!”

Lue lisää

Emilia vietti vaihtovuoden Kanadassa

Itävaltalainen Emilia meni vaihtoon Kanadan Vancouveriin.

Miksi juuri Kanada ja Vancouver?

Koska se on kuin isompi versio kotikaupungistani Itävallassa – järviä ja vuoristoa yhdistettynä oikeaan kaupunkielämään! Vancouverissa on mieletön määrä erilaisia aktiviteettimahdollisuuksia – laskettelua, uintia, rantalentopalloa, vaellusta – sekä lukuisia ruoka- ja shoppailumahdollisuuksia. Vancouver oli mitä loistavin paikka mennä mukavuusalueeni ulkopuolelle ja parantaa englannin kielen taitoa, vaikka se ei ollutkaan suurin syy vaihtoon lähtemiselle.

Millaista oli elää isäntäperheessä?

Vaihtovuoden alussa minulla oli ajoittain ongelmia isäntäperheeni kanssa, mutta ongelmat saatiin ratkaistua jo muutamassa viikossa. Aluksi tuntui haastavalta sopeutua uudenlaiseen kotiin, mutta kaikki oli lopulta vaivan arvoista! Kun on vaihdossa ja asuu isäntäperheessä, syntyy elämänmittaisia kontakteja ja ystävyyssuhteita.

Mitä teit vapaa-ajallasi? Löysitkö uusia harrastuksia?

Koulun jälkeen vietin melkein aina aikaa kavereiden kanssa, tutkimme Vancouverin eri kaupunginosia. Liityin lentopalloryhmään ja osallistuin moniin lentopallo-otteluihin myös Vancouverin ulkopuolella. Liittyminen lentopallokerhoon ja se, että sai olla osa tuota ihanaa ja motivoitunutta yhteisöä, oli yksi parhaista ajanviettomahdollisuuksista, joita kohtasin Vancouverissa.

Mikä oli suurin haasteesi? Miten selvisit siitä?

Aluksi oli vaikeaa rakentaa uusia sosiaalisia suhteita, mutta siinä kehittyi. Se vie aikansa ja pitää luottaa siihen, että asiat menevät lopulta hyvin. Suurimpia haasteita minulle oli tulla toimeen isäntäperheeni kanssa, kuten jo aiemmin mainitsin. Onneksi minua auttoi paikallinen STS:n aluevalvoja, ja asiat ratkesivat pian.

Mikä on paras muistosi vaihtovuoden ajalta?

Ehdottomasti parhaisiin muistoihin kuuluu se, kun lähdin muiden vaihto-oppilaiden kanssa retkelle Kalliovuorille. Näimme paljon kauniita paikkoja, ja tutustuin ihmisiin, joista tuli neljässä päivässä yhtä läheisiä kuin olisin tuntenut heidät koko elämäni ajan.

Voisitko suositella muille vaihtoon lähtemistä?

Elämäni meni hetkeksi ylösalaisin. Välillä täytyi astua mukavuusalueeni ulkopuolelle. Mutta jos se onnistui minulta, se onnistuu varmasti sinultakin! Jos sinulla on mahdollisuus lähteä vaihtoon ja saat vanhemmiltasi tukea siihen, lähde ehdottomasti!

Vaihtoaikaa kannattaa muistaa arvostaa, ja tarttua jokaiseen hetkeen. Kyseessä on kokemus, jollaiseen useimmilla ihmisillä ei ole mahdollisuutta.

Voisitko suositella lähtemistä vaihtoon juuri nimenomaan Kanadaan?

Kyllä, ehdottomasti! Varsinkin jos satut olemaan persoona, joka tykkää luonnosta ja laskettelusta. Monet sanovat, että Kanadassa on uskomattoman hieno luonto – he eivät voisi olla enempää oikeassa! Ja tuossa loputtomien vuorten ja metsien maassa hiihtäminen ja lasketteleminen oli erityisen ihanaa ajanvietettä!

Tärkein neuvosi?

Vaihtovuonna oppii monia uusia asioita, tapaa uusia ihmisiä, kokee uudenlaisia elämäntyylejä ja oppii uutta kieltä. Mielestäni tärkein oppimani asia on kuitenkin kyky sopeutua uusiin tilanteisiin ja ottaa toiset huomioon. Mikään ei tapahdu itsestään: on sinun itsesi vastuulla tehdä vaihdosta unohtumaton osa elämääsi. Matkaan ei tule lähteä sillä ajatuksella, että lähtökohtaisesti vain toisten ihmisten työnä on tehdä vaihdostasi hieno ja elämyksellinen. Vaikka kuukausien ei kannata vain antaa mennä ohi, on myös tärkeää suoda itselleen riittävästi aikaa sopeutumiseen.

Miksi valitsit kaikista vaihto-oppilasjärjestöistä juuri STS:n?

Valitsin STS:n, koska se on järjestö, joka on ollut toiminnassa vuosikymmeniä – päättelin että sillä on pitkäaikainen kokemus vaihto-ohjelmista. Lisäksi STS:n valikoimaan kuuluu todella kattavasti monenlaisia maita, mikä on hyvä juttu erityisesti silloin kun ei vielä tiedä minkä maan valitsisi. STS:llä on jokaiselle jotakin: vaihtoja USA:ssa, Australiassa, Costa Ricassa, Euroopassa jne.

Oletko tyytyväinen asiakaskokemukseesi STS:llä?

Voisin sanoa, että kun valitsin STS:n, se osoittautui kyllä jokaisen euron arvoiseksi! Kaikki toimi aina hyvin – järjestelyt kotimaassa ennen lähtöä, tervetuloleiri Kanadassa sekä apu ja tuki paikan päällä Kanadassa.

Mitkä olivat tärkeimmät asiat, joita opit vaihdon aikana tai joissa kehityit?

Vaikka olin luonteeltani aika ulospäinsuuntautunut jo ennen kuin lähdin vaihtoon, niin vaihdon aikana minusta tuli entistäkin sosiaalisempi ja avoimempi uusille asioille. Sen lisäksi vaihto avarsi ajatusmaailmaani, sainhan kokea pohjoisamerikkalaista elämäntyyliä, mikä joiltain osin eroaa eurooppalaisesta elämäntyylistä melkoisesti.

Miten näet vaihdon vaikuttavan tulevaisuuteesi?

Tulen palaamaan kotimaahani avoimin mielin; minulla on tunne, että muu maailma odottaa ja kutsuu minua tutkimaan lisää. Tämä vaihto oli vasta alkua, suuri alkusysäys kaikelle muulle!

Lue lisää