Vera chose to study in France

Vera from Sweden is on exchange to France.

Bonjour! My name is Vera and I am currently in the middle of my exchange year in France and will be staying here for another 6 months. I wanted to go to France to learn French, to develop as a person and to experience something completely different from what I am used to! And now I thought I would share a little about how it has been so far 😊

My host family

So, I remember the first time I was going to meet my host family, which consists of a mother, a father and two brothers my age, at the train station. I was very nervous, but I immediately got a big hug from the mother and the brothers had a Swedish flag that they waved, haha. I wondered a lot about how my relationship with them would develop, as I couldn't speak the language at all, but now, after six months, we have surprisingly become quite close. They were very welcoming, and I have realised that there are more ways to express your personality than just through language. In the beginning, and sometimes still, it can feel a little strange or uncomfortable to live with a foreign family when you don't know how to adapt to their everyday life, which is very different from your own, but it gets better and better. I am now four months in and I regularly practise yoga with the mother, drink tea and chat with the parents every day, play volleyball and FIFA with the sons, and even travel to and from school with them.

Getting to know the rest of the family has also been fantastic, as I have been incredibly surrounded by French culture, French food and warm, friendly French people. It has been especially cool to get to know my grandparents; I have never been close to my own, but with these I feel like their real grandchild!

Friends

Making friends has been very up and down for me. Not speaking the language makes it difficult to connect with French people. One day, for example, I might come home from school with a smile on my face because I had such a good time with a friend, and the next day it might feel more difficult and lonely. And don't count on being able to speak English with them… English-speaking French people are quite rare. On the other hand, there are other exchange students at the school who I get on really well with, and it's always reassuring to be with them. They're going through the same thing as me, so we have lots of inside jokes about our experiences. Now during the holidays, I've also learned a lot of French, so it will be exciting to see how I can use my new language skills at school, both in class and with friends.

My free time

As I said, it takes some effort to build a life both in and outside of school, but it's also fun because the worst you can get is a no, and you have nothing to lose! Just yesterday, for example, I went to a French New Year's party with my girl friend where we met new friends, tomorrow I'm going to play basketball with friends from my boxing club, and the day after that I'm going to the trampoline park with a friend from school! During Christmas, I also went to Paris with my host family, which was magical. On the other hand, there will be several days and weekends where you have absolutely nothing to do, which can feel very lonely, but then it's important to take care of yourself and be kind to yourself, because it's normal to feel that way!

Tips

1. My tip for anyone going on an exchange year would be: don't wait for an invitation to hangouts, take the initiative and invite yourself! It sounds so awkward, I know, but it works!
2. Don't be afraid to make mistakes with the language, because it's better to make mistakes than not to say anything at all. And you learn so much.
3. Document your experiences from time to time! It's always fun to look back at what you've photographed, filmed or written in your diary.
4. Last but not least: trust the process! Things will only get better and better, even if it's hard to believe when you're homesick or going through a rough patch.

I want to end by saying that despite the difficulties and challenges, I have learned so much and I am very grateful for this experience and what I have gained from it. Now that I have learned the language better, can communicate better and know a lot more people, I am really looking forward to what the rest of this year in France has to offer!

Find out more

• Read more student stories from France
• Read more about a high school exchange in France
• See all our high school exchange destinations

Emma went on exchange to France

Emma from Austria spent her exchange in France.

My host family

I was lucky to stay with a really nice host family. My host parents were both still young, in their 30s, and my host brother was 7 years old. I got on really well with my brother and we played together. Whether it was board games, football, painting together or long walks. I was welcomed into their family with open arms and I quickly felt at home. The extended family also welcomed me warmly and I attended two family celebrations and even stayed overnight with my grandparents once. I also got on really well with my little cousin and we still keep in close contact.

School life

I must say that I was a little nervous at first because I thought French school days would be extremely long and strict, but it was actually the complete opposite. My schedule was relatively short, and the teachers were considerate of me, or I simply occupied myself with my own things. School was where I made most of my friends. I always enjoyed having lunch together in the school canteen, even if it wasn't always the best. The lessons flew by, and I even gave a presentation once. Fortunately, I only had to take tests in a few subjects because I didn't stay that long.

My free time

After school, I often went into town and sat in a café to read or strolled through the shops. I also often met up with friends or did things with my host family. I also joined a volleyball club. That was the best decision ever. I always had the best time there. The girls were super nice and it was always great fun. I would recommend everyone to find a hobby during their exchange.

Excursions

My host family took me on lots of trips and showed me some parts of Normandy. For example, on my first weekend we went to Mont Saint Michel and Étretat, among other places. During the autumn holidays, I travelled to Paris with STS, where I made lots of new friends and went on some fun trips. My host family then came to visit me in Paris and we spent the rest of the week sightseeing together.

My farewell

Unfortunately, I had to go back after the autumn holidays. I spent my second-to-last evening, Halloween, with friends watching a relaxing film and playing games. My last day was spent with my entire extended family so that I could say goodbye to everyone. After everyone had left, I spent a fun and emotional evening with my host family before they took me to the airport the next day.

My experience

I would encourage anyone who is considering doing an exchange to go for it. My exchange – even though it wasn't particularly long – had a huge impact on me and I grew a lot. I met so many great people during my two months in France and immersed myself in a whole new culture. It was fantastic. If I could, I would still be there or experience it all over again.

Be brave. It's okay to be afraid, the important thing is to do it anyway!

Find out more

• Read more student stories from France
• Read more about a high school exchange in France
• See all our high school exchange destinations

Noelle on exchange in France, joined a trip to Montpellier

During my last few weeks as an exchange student in France, I had the opportunity to join students from around the world on an excursion to Montpellier on the French Riviera.

Day 1

We arrived in Montpellier in the morning, the warm southern sun beaming down on us as we stepped off the train. We were to stay at the quaint hostel Le Maje, located in the heart of the city in a stunning, white, miniature Hausmann-style building. After dropping off our luggage, we grabbed some fresh sandwiches from a nearby boulangerie. The smell of traditional French cuisine and the lively bustling of the streets welcomed us. We were given some free time to meander around in the local shops, maybe enjoy a sorbet, and get acquainted with the other exchange students participating in this séjour. We were 17 students, so it was an intimate group where everyone could get to know each other.

We assembled in Place de la Comédie, in the heart of Montpellier, where we separated into groups of four or five, each with a different creative name. Then we were off to the races. We embarked on a rally through the town, with elusive clues and an enigmatic map to guide us. Despite getting lost once or twice, the rally was a great opportunity for us to wander through the city and discover all its narrow streets, hidden squares, and charming cafés and restaurants. When the time limit for the rally was up, we made our way to a cozy, artisanal restaurant with classic French cuisine like tartiflette and crème brûlée on the menu.

Since there were students from all around the world, our conversations were fascinating and largely culture oriented. Over our delicious meal, I learned about the haka dance performed at every school game in New Zealand, Hungarian kakashere pörkölt (rooster testicle stew), Egyptian superstition that spilling coffee is a sign of future prosperity, and the Swiss tradition of beheading poultry with a saber on St Martin’s Day.

To end the night, we went to a quiz venue with large scoreboards and bright yellow buzzers. There we tested our knowledge of French and international music, ranging from the 1950s to today. The competition was fierce, so we made sure to take our pictures beforehand, while everyone was still smiling. It was all good fun.

Tired after the eventful day, we quickly fell asleep, excited about the adventures the next day would bring.

Day 2

After enjoying a very French breakfast, consisting of croissants, brioche buns with Nutella, and orange juice, we left our hostel and walked through balmy Montpellier to the famous Musée Fabre. There, we explored L'Hôtel Cabrières – Sabatier d’Espeyran, a jewel of the decorative arts of the 18th and 19th century that allows the viewer to seep in the atmosphere and retrace the lifestyle of the aristocrats living in said époque, as well as the works of renowned European artists such as Allori, Véronèse, Ribera, Bazille, Reynolds, and Pierre Soulages.

After the museum visit, we made our way to the airy Peyrou park, crossing the royal square and passing the imposing statue of Louis XIV to find some shade underneath the trees. We sat down to eat a baguette picnic and chat. A Mexican student told me about her quinceañera while a German detailed how Oktoberfest is celebrated in her town. An Italian divulged the secret recipe for perfect pizza. A Finnish student practiced her Swedish with me as she was worried about having forgotten everything ahead of the next school year. Then, the winners of yesterday’s rally were announced and the various prizes distributed.

In the early afternoon, we set off for the beach on rental bikes. The bike ride was long and flat, and we were all of varying biking ability, but we eventually reached Palavas-Les-Flots. Relieved, we took a dip in the Mediterranean and enjoyed the late afternoon sprawled out on the sand.

Dinner was served in a beautiful restaurant right on the beach. Again, we were presented with all the French culinary favorites, such as moules marinières and brioche perdue. As it was one student’s birthday, we all sang happy birthday in our native languages. It was a chaotic but joyful tune.

We spent hours talking and enjoying various dishes before migrating onto the beach once again to watch the breathtaking sunset. This had been one amazing stay in the memorable city of Montpellier.

Read the whole story about Noelle's exchange in France

Noelle opiskeli lukiossa Ranskassa

Ruotsalais-kanadalainen Noelle on vaihdossa Ranskassa. Hän on yksi vierailevista bloggaajistamme.

#1 Ruotsissa juuri ennen lentoani

Seikkailuni alkoi koleana kesäaamuna klo 02:00. Kun aluejuna lähestyi hitaasti Arlandan lentokenttää, oli vatsassani perhosia. Minne päätyisin, millainen elämäntyyli ja kiinnostuksen kohteet isäntäperheelläni olisi? Asuminen maatilalla Ranskan maaseudulla on luonnollisesti aivan erilaista kuin asuminen Pariisin keskustan asunnossa. Millainen kouluni olisi? Ranskassa käydään koulua yleensä kuutena päivänä viikossa. Oppiaineet, kuten filosofia ja moraalikasvatus, ovat pakollisia, ja opetus on tietenkin on ranskaksi. Tämä on melkoinen edistysaskel verrattuna siihen, että tilaisit Croque Monsieur -voileivän kahvilassa. Pysyisinkö tunneilla perässä?

Kaikki STS:n neuvoa-antavat sähköpostit ja äitini luennot siitä, miten mullistava kulttuurivaihto olisi, tapahtuikin nyt. Tuntui kuin matto olisi vedetty jalkojeni alta. En ollut lähdössä Ranskaan vuoden, kuukauden tai edes viikon päästä. Lähtöni tapahtui nyt.

Elämäni oli pakattu hieman yli 23 kiloa painavaan matkalaukkuun. Olin sanonut hyvästit kaikille, ja seisoin nyt lähtöportilla hieman katuvaisena siemaillen viimeistä ruotsalaista kahviani. Lähestyin kahta muuta ruotsalaista STS:n vaihto-oppilasta, jotka tunnistin kirkkaankeltaisista repuista, jotka olimme saaneet muutamaa kuukautta aiemmin pidetyssä orientaatiotapaamisessa. Juttelimme hermostuneina. Millaista kaikki olisi? Olisiko kielitaitomme tarpeeksi hyvä kommunikoidaksemme isäntäperheidemme kanssa? Polttavatko kaikki ranskalaiset askin savukkeita päivässä, käyttävätkö he punaisia baskereita ja onko kaikilla miehillä ylöspäinkääntyvät viikset?

#2 Welcome Camp Pariisissa

Kun lentokone laskeutui Ranskan maaperälle, yritin kuvitella vieraan maan jo kodiksi ajatuksissani. Se ei tuntunut vielä todelta, mutta ehkä muutaman kuukauden kuluttua se olisi sitä. Kamppailin sen tosiasian kanssa, että tämä ei ollut reissu, eikä pidennetty loma – olin täällä rakentamassa uutta elämää… ranskaksi.

Kun saavuimme Pariisiin, osallistuimme tervetuliaisleirille, joka tarjoaisi meille pehmeän laskeutumisen uuteen maahan. Paikalla oli opiskelijoita kaikkialta – Japanista Brasiliaan, Meksikosta Puolaan, Bulgariasta Singaporeen ja Yhdysvalloista Australiaan. Huonekaverini oli ystävällinen meksikolaistyttö, joka auttoi minua kääntämään Bad Bunnyn lauluja. Sain myös maistaa eksoottisia meksikolaisia karkkeja, jotka vaihtelivat sokerisista maapähkinäkiekoista pitkiin, punaisiin patukoihin, jotka olivat täytetty ananashyytelöllä ja päällystetty tamarindilla sekä chilijauheella.

Kolmen päivän ajan tutkimme Pariisia ja sukelsimme ranskalaiseen elämään. Selvisimme hengissä patongeilla ja leivonnaisilla, tuijotimme Eiffel-tornia, näimme Mona Lisan (vai pitäisikö sanoa La Joconde, kuten paikalliset sitä kutsuvat) Louvren upeassa lasipyramidissä, löysimme hienoja erikoisuuksia Grevin-museossa ja eksyimme odotetusti metrossa. Kuljeskelimme ympäri upeaa Montmartren aluetta, suojasimme kukkaromme taskuvarkailta kun kiipesimme Sacré-Cœurin valkoisen basilikan laelle, ihailimme vilkkaita toreja, joissa katukauppiaat möivät matkamuistoja ja taidetta sekä vinokattoisia kahviloita ja monia muita värikkäitä nähtävyyksiä.

Vaeltelimme ympäri kaupunkia viiden muun vaihto-oppilaan kanssa. Olimme kävelleet koko päivän, kun viimeinen vaellus Montmartren kukkulalle helleaallossa oli uuvuttanut meidät, joten etsimme viihtyisää istahduspaikkaa. Lopulta huomasimme söpön kahvilan, jossa oli raidallinen sinivalkoinen markiisi ja houkutteleva terassi, joka ulottui kapealle mukulakivikadulle. Kun olimme istuneet alas kului aikaa eikä tarjoilijaa alkanut näkymään. Yksi meistä päätti sitten hakea sisäänkäynniltä ruokalistoja, kuten hänen kotimaassaan on tapana. Hänen kävellessään takaisin pöytäämme, pysäytti syvästi loukkaantunut tarjoilija hänet, katsoi häntä arvostelevasti ylhäältä alas, työntäen sitten tarjottimensa astiapyyhkeineen hänen syliinsä ikään kuin sanoakseen: "Haluatko minun työni?" Tarjoilija ei ottanut tarjotinta takaisin, joten kaverimme laski sen kömpelösti läheiselle pöydälle pyytäen vuolaasti anteeksi. Tarjoilija ei nauranut, mutta kertoi meille muutamaa minuuttia myöhemmin (kun ryhmäläisemme ei lopettanut punastelemista ja anteeksipyyntelyä), että kyseessä oli ’blague’ (vitsi). Tällä tavoin tutustuimme pahamaineiseen ranskalaiseen ironiaan. Sanotaan, että huumorin ymmärtäminen on yksi vaikeimmista asioista, minkä oppii uudesta kielestä. Voinkin todeta, että vaikka en vieläkään täysin ymmärrä vitsiä, pystyimme lopulta nauramaan sille.

Samana iltana lähdimme illallisristeilylle Seine-joelle, jossa nautimme herkullisen kolmen ruokalajin aterian, nähden samalla Pariisin kauneuden. Ohitimme suutelevia rakastavaisia, ystäviä piknikillä viinilaseineen, lasten syntymäpäiväjuhlia, salsa- ja hip hop-tanssikursseja, upeaa arkkitehtuuria, kuuluisia siltoja sekä muita paikkoja, jotka mainittiin monissa lukemissani kirjoissa tai katsomissani elokuvissa. Seinen romanttiset näkymät huipentuivat täydelliseen näkymään Eiffel-tornista, joka loisti yötaivaalla heijastaen Ukrainan (ja Ruotsin) lipun värejä. Veneestä vilkutimme ohikulkijoille samalla kun kesätuuli puhalsi hiuksiamme. Töykeä tarjoilija sai anteeksi. Uusi vaihe elämässämme oli alkanut.

#3 Opettelemme poskisuutelemaan eli tekemään "la bise" – mikä on opittava, kun sopeudutaan elämään Ranskassa.

Tämä tapahtui vaihtoni alkuvaiheessa…. Uimahousuihin ja bikineihin pukeutuneet tuntemattomat ihmiset kumartuivat suutelemaan minua poskille. Tunsin oloni hyvin epämukavaksi. Oli yksi ensimmäisistä viikonlopuista ranskalaisen isäntäperheeni kanssa, ja osallistuimme allasbileisiin. ’La bise’, klassinen ranskalainen tervehdys, on tiede sinänsä. Perusajatus on, että henkilö koskettaa varovasti poskellaan toisen henkilön poskia päästäen samalla suudelmaäänen (periaatteessa kuin ilmasuudelma). Tarkka menettelytapa riippuu kuitenkin henkilöstä ja alueesta, jolle ’la bise’ tehdään. Jotkut eivät muiskauta huuliaan. Jotkut todella suutelevat toisen henkilön poskia. Jotkut tekevät senkerran, toiset kahdesti, toiset kolmesti. Suurimmassa osassa Ranskaa suudellaan ensin oikeaa poskea, mutta Kaakkois-Ranskassa ensin vasenta poskea. Tämä tieto on erittäin tärkeä, jotta vältytään siltä, että toinen kääntyy oikealle ja toinen vasemmalle, jolloin suudellaan vahingossa toisen huulia. Vaikka minua oli opastettu, olin täysin hukassa kun nämä puolialastomat tuntemattomat ihmiset lähestyivät minua tervehtien aivan liian intiimisti. Onneksi olimme juuri saapuneet uima-altaalle, ja olin vielä täysissä pukeissa. Punastuin pelkästä ajatuksesta, että minun olisi tehtävä tämä bikineissä.

#4 Asuinpaikkani Ranskassa

Classic-ohjelman vaihdossa ei voi koskaan tietää tarkalleen, minnepäin vastaanottajamaassa sijoittuu. Päädyin Poissyyn, rauhalliseen pikkukaupunkiin Pariisin laitamilla, mukavaan valkoiseen taloon, jossa oli punainen portti ja puutarha sekä kanoja. Asun huolehtivan perheen luona, jossa on kolme teini-ikäistä lasta. Heistä kaksi asuu omissa asunnoissaan arkisin, mutta viikonloppuisin he palaavat kotiin. Perheelläni on kaksi vaihto-oppilasta, eli täällä asuu myös Alicia Sveitsin saksankielisestä osasta. Olemme kämppäkavereita, saaden toisiltamme ystävyyttä ja tukea sopeutuessamme ranskalaiseen elämänrytmiin.

Poissy osoittautui ihanteelliseksi sijainniksi – vain 30 minuutin junamatkan päässä Pariisin sydämestä. Se on tarpeeksi kaukana, joten voimme nukkua hiljaisten katujen ympäröimänä. Nautimme myös siitä ylellisyydestä, että pääsemme metsään ratsastamaan aina kun mieli tekee. Viikonloppuisin haluan suunnata Pariisiin ystävien kanssa niin usein kuin mahdollista. Yksi erityisen ikimuistoinen vierailu tapahtui Pariisin muotiviikoilla lokakuun alussa. Vaikka minulla ja ystävälläni ei ollut lippuja mihinkään muotinäytökseen, kaikkialla oli ihmisiä mielettömän hienoissa asuissa, ja näimme jopa pari julkkista kuljeskelemassa kaupungilla

#5 Muutama kulttuurishokki Ranskan vaihdossa

Loistavasta sijoituksesta ja runsaista varoituksista huolimatta, kulttuurishokki yllätti minut aluksi. Jouduin muun muassa tottumaan järjettömiltä tuntuviin ateria-aikoihin (kuten illallinen klo 22), koulupäiviin klo 8–18, pieniin autoihin ja täysin uuteen pukeutumistapaan. Isäntäperheeni kuitenkin muistuttaa minua jatkuvasti, ettei IKEA ole kovin kaukana, jos minulla on joskus liian kova koti-ikävä.

Ruotsissa opettajia kutsutaan etunimellä, koska heitä pidetään oppilaiden kanssa tasavertaisina. Täällä Ranskassa kutsun opettajiani Monsieur tai Madame -titteleillä, joita seuraa heidän sukunimensä. Pohjoisamerikkalaiset ovat tähän jo tottuneet. Yllätyin kuitenkin siitä, että opettajat käyttävät oppilaista myös kohteliaita vous-muotoja, mikä korostaa opettajan ja oppilaan välistä etäisyyttä. Useimmat ranskalaiset opettajat ovat melko tiukkoja, mutta ystävälliset ja kannustavat oppilaat korvaavat sen. Kerran filosofian tunnilla minun piti lukea ääneen hyvin monimutkainen teksti, ja kompuroin ääntämisessä. Kun vihdoin pääsin loppuun, opettaja pyysi minua selittämään tekstin sisällön luokalle. Kun olin lopettanut puhumiseni, luokka puhkesi suosionosoituksiin. Luokkatovereiden tuki todella nostaa mielialaani.

Vaikka välillä on rankkaa, rohkaisen kaikkia teini-ikäisiä lähtemään vaihto-oppilaaksi, jos siihen on mahdollisuus. On ollut hyvin voimaannuttavaa oppia, että voin aloittaa alusta uudessa maassa, uudessa koulussa ja uudella kielellä. Pystyn siis rakentamaan itselleni hyvän elämän ihan tyhjästä melko lyhyessä ajassa. Ja jos minä pystyn siihen, niin pystyt sinäkin!

#6 Ranskan kielen oppiminen ja uusien asioiden kokeileminen

Ranskan oppimiseni tapahtuu todella nopeaa tahtia. Opin käyttämään joitakin ikätovereideni suosimia argotteja (slangia), ja opin ilmaisemaan itseäni kuin ranskaa äidinkielenään puhuva. Isäntäperheeni vitsailee, että tulen hallitsemaan moitteettoman ranskalaisen aksentin ja ääntämisen vasta sitten, kun opin nauttimaan homejuustosta, jota kohtaan tunnen edelleen vastenmielisyyttä.

Tässä uudenlaisessa elämässäni uskaltaudun kokeilemaan asioita, joita en ole koskaan ennen kokeillut. Isäntäperheeni on aktiivisesti mukana partiossa ja MEJ:ssä (katolinen lastenjärjestö), joihin minäkin nyt osallistun. Aloitin lentopallon, jonka kautta olen saanut hyviä ystäviä. Hostäitini ja Alicia pelaavat paljon tennistä, joten minäkin yritän pelata (huolimatta keskinkertaisesta silmä-käsi -koordinaatiostani). Pääsääntöisesti olen yrittänyt luopua vanhoista mielikuvistani, kuten "pidän tästä" tai "en pidä tästä". Haastan nyt itseni sanomaan "kyllä" jokaiselle mahdollisuudelle. Kokeilen kaikkea ihan vain nähdäkseni, miltä se tuntuu. Toistaiseksi tämä on sujunut hyvin.

Lue lisää

• Lue lisää opiskelijoiden tarinoita Ranskasta
• Lue lisää lukiovaihdosta Ranskassa
• Katso kaikki lukiovaihtokohteemm